(my comment describing Amsterdam bike culture; posted as a response to an article gathering heated discussion on the merits of forced bike helmet usage in Finland)
Flower power nearby Dam Square
Täällä Amsterdamissa pyörä on ensisijaisesti kulkuväline, jolla mennään duuniin, kauppaan, kirjastoon, ja lapset tarhaan. Kypärän raahailu pikkuasioille polkupyörältä poistuttaessa ei tuossa menossa ainakaan omia sympatioitani saa. Kypärää ei käytä KUKAAN – mukaanlukien kolmea lasta bakfiets-rahtipyörällä kuljettava äiti, tai kyyditettävät lapset – luultavasti saisin perääni muutaman (!) kummastelevan katseen kypäräpäänä.
Täytyy todeta että liikennekulttuuri tätä kyllä helpottaa:
* joka paikassa on merkityt pyörätiet, omana kaistanaan joko jalkakäytävän tai autotien puolella.
* Autoilijat ovat mitä luultavimmin itsekin peltilehmäilyn lisäksi pyöräilijöitä joten pyöräilijöiden kunnioittaminen on itsestäänselvyys – autoilu-idiotismia estänee tehokkaasti sen kokeminen kahdella pyörällä.
* Lapsille opetataan myös koulussa miten liikenteessä toimitaan pyöräilijänä.
* vaihteettomilla (kun ei ole mäkiä) mummopyörillä ei kovin hurjasti kaahailla (lujaa mennään sitten top-of-the-line maantiepyörällä maaseudulla viikonloppuisin)
Ärsykkeinä toimivat lähinnä summamutikassa pyöräteillä hyppelehtivät turistit ja pyöräilevät turistiryhmät – paikalliset (lapset mukaanlukien) osaavat pysyä omilla kaistoillaan ja oikealla puolella tietä.
Holhouksesta ei kokonaan ole eroon päästy täälläkään: sakot rapsahtavat ilman etu- ja takavaloja pimeällä ajettaessa – tämä kuitenkin mielestäni ymmärrettävää holhousta sateisena usein pimeän harmaassa kaupungissa, toisin kuin kypäräpakko joka ei ota huomioon pyörän erilaisia käyttötapoja (kulkuväline asioilla vs maantiekaahaus)
) somewhere there in the wilderness.
