Flower power nearby Dam Square

Täällä Amsterdamissa pyörä on ensisijaisesti kulkuväline, jolla mennään duuniin, kauppaan, kirjastoon, ja lapset tarhaan. Kypärän raahailu pikkuasioille polkupyörältä poistuttaessa ei tuossa menossa ainakaan omia sympatioitani saa. Kypärää ei käytä KUKAAN – mukaanlukien kolmea lasta bakfiets-rahtipyörällä kuljettava äiti, tai kyyditettävät lapset – luultavasti saisin perääni muutaman (!) kummastelevan katseen kypäräpäänä.

Täytyy todeta että liikennekulttuuri tätä kyllä helpottaa:
* joka paikassa on merkityt pyörätiet, omana kaistanaan joko jalkakäytävän tai autotien puolella.
* Autoilijat ovat mitä luultavimmin itsekin peltilehmäilyn lisäksi pyöräilijöitä joten pyöräilijöiden kunnioittaminen on itsestäänselvyys – autoilu-idiotismia estänee tehokkaasti sen kokeminen kahdella pyörällä.
* Lapsille opetataan myös koulussa miten liikenteessä toimitaan pyöräilijänä.
* vaihteettomilla (kun ei ole mäkiä) mummopyörillä ei kovin hurjasti kaahailla (lujaa mennään sitten top-of-the-line maantiepyörällä maaseudulla viikonloppuisin)

Ärsykkeinä toimivat lähinnä summamutikassa pyöräteillä hyppelehtivät turistit ja pyöräilevät turistiryhmät – paikalliset (lapset mukaanlukien) osaavat pysyä omilla kaistoillaan ja oikealla puolella tietä.

Holhouksesta ei kokonaan ole eroon päästy täälläkään: sakot rapsahtavat ilman etu- ja takavaloja pimeällä ajettaessa – tämä kuitenkin mielestäni ymmärrettävää holhousta sateisena usein pimeän harmaassa kaupungissa, toisin kuin kypäräpakko joka ei ota huomioon pyörän erilaisia käyttötapoja (kulkuväline asioilla vs maantiekaahaus)

Pyörähavaintoja / Observations of Amsterdam bikes

Comfort Zone Amsterdam

It’s that time of the year again, when I’m left pondering my choices and the way forward – this seems to have become a bit of a tradition in the past 3 years. Things always change, the ones taken for granted not always ending up being so after all.

Amsterdam has a few things going for me – the green startup I’ve been helping out here and there (random advice on issues that come up while building a website), ping pong tables at Den Haag office gig (pipelining educational data and Yet Another CMS) , Casa with friends and travels up in Bos en Lommer, beginnings of friendships and connections I haven’t had the initiative to build up yet. But are those enough to keep me here, considering the very likely possiblity of yet another flat-hunt in a terribly overcrowded city and forced commitment of X months to high-unless-ure-lucky-rent.

But then, where else? Helsinki has the flat I should make a decision on, but as socio-professional landscape is most likely more of the same old, I’d rather not. London has a friend and possibilities towards what I might want to be / do, but 11 (?) million is just a bit too big and the costs staggering. Berlin is cheap and beautiful, but who do I know there to get started with things I really want to do – and I’d rather practice languages other than German.

Or.. just take whatever I have and get going, anywhere and nowhere in particular – lifestyle of a location-independent professional. But it’s getting to a point where I’d really rather stay enough to be able to say I’ve lived there, and work on things I care about, rather than just hop around endlessly from couch to couch, community to community.

Past choices having been dictated more by wanting to travel, and meeting like-minded people outside the bounds of a small country,  I’m now more on a lookout to align my past experiences and skills in a professionally meaningful way, wherever that may be. So for the odd chance of receiving a response to this shout-out into the void:
I’m all ears for pointers towards socially conscious projects where experience with online/offline communities and software skills (& degree to show for those) are needed.

The very first steps are clear however: it’s up north, cottages, camping, family and friends soon enough – with enough time to think things through being forced to be OFFLINE (oh the horror ) somewhere there in the wilderness.